Perinteet velvoittavat, mutta nykyisyys on vahvasti läsnä. Jo vuonna 1928 perustettu Haminan Palloilijat rakentaa menestystään maltilla sekä pitää yllä vahvaa, osallistavaa ja innostavaa seurakulttuuria. Yhteisöllisyys on käsinkosketeltavaa. Parinkymmenen tuhannen asukkaan pesäpallokaupunki elää ja hengittää kansallispeliämme. Kova työ on palkittu sarjanousuilla, kun HP:n miehet tekevät paluun Superpesikseen ja naiset jatkavat toiselle kaudelleen Ykköspesiksessä.

Eletään syyskuun loppua, pesäpallokausi on saanut huipennuksensa. HP:n miesjoukkue kukistaa superpesiskarsinnassa Oulun Lipon (Lippo Juniorit) ja juhlii sarjanousua. Väki kaikkoaa Raksilan stadionilta Oulussa, mutta HP:n toiminnanjohtaja Marko Hovi jää seisomaan keskelle kenttää ja katsomaan kaukaisuuteen.

Tunteet ovat pinnassa. Joukkue teki sen, mihin tarvittiin kovaa työtä ja useiden pienten yksityiskohtien kääntämistä voitoiksi. Seuran toiminta otti harppauksia eteenpäin poikkeuskaudellakin ja unelma Superpesiksestä toteutui.

Pitkään ei toiminnanjohtaja saanut jäädä paikoilleen fiilistelemään, sillä puhelinlinjat kävivät kuumina heti seuraavana päivänä. Superpesiksessä pelaaminen edellyttää kilpailukykyisen joukkueen saamista jalkeille.

- Kai me ainakin jotain olemme oikein tehneet. Kausi 2020 meni hyvin ja siitä siirryttiin nopeasti valmistelemaan kautta 2021 – nopeasti reagoimme. Todella tyytyväinen olen joukkueen kokonaisuuteen. Onnistumiset kentällä tietysti ratkaisevat, mutta luottavainen olen ja hyvillä mielin odotan tulevaa, Hovi sanoo.

-Niin seura kuin joukkue ovat nyt paremmassa iskussa kuin kaudella 2018. Asiat on hoidettu hyvin, olemme valmiimpia Superpesikseen ja joukkueen rakenne on suunniteltu pitkäjänteisemmin. Uskomme tähän juttuun, Hovi vakuuttaa.

Päättynyt kausi huipentui nousuun Superpesikseen ja pesäpallokauden parhaiden palkitsemisiin. Ykköspesiksen vuoden miespelaajaksi arvostettiin Haminan Palloilijoiden oma kasvatti Henri Heikkilä. Nousijajoukkueen lukkari Matias Hangasmaa vei sarjan parhaan lukkarin pystin ja Juho Kaikko valittiin itseoikeutetusti vuoden pelinjohtajaksi miesten Ykköspesiksessä. Kaikki kolme jatkavat HP:n riveissä myös Superpesiksessä ensi kaudella.

Hyvät asiat poikivat lisää hyviä asioita

Seurahenki kukoistaa Haminassa. Parhaan esimerkin tarjoaa 30-vuotias Sasu Toikka, joka kahden SM-mitalin, kahden Itä-Lännen ja 234 superpesisottelun jälkeen palaa takaisin kasvattajaseuraansa tuoden joukkueen käyttöön arvokkaan osaamisensa ja kokemuksensa.

– Oranssi sydän pauhaa. Vuonna 2011 hävisimme Ykköspesiksen nousufinaalit. Lähdin siitä kokeilemaan siipiäni Superiin, mutta jäi fiilis, että jotain jäi puuttumaan, Toikka sanoi.

– Sasu Toikka tuo kokemusta ja haminalaisuutta, Ville Kotro ja Teemu Rouhiainen lisäävät joukkueen uskottavuutta. Tavoitteena on vakiinnuttaa paikka Superpesiksessä, Hovi painottaa.

Superpesis on haaste taustoillekin. Organisaation pitää olla kunnossa, kun pääsarjaurheilussa tavoitellaan menestystä. Haminassa piikkarit pidetään tiukasti Vallikentän pinnassa ja suunnitellaan tulevaa vastuullisesti, mutta samalla päämäärätietoisesti.

– Maltillisesti ja pitkäjänteisesti on seuratyötä tehty. Taloudessa olemme olleet tarkkoja ja kantaneet vastuumme – tehneet sen, mihin rahkeet oikeasti riittävät ja luvanneet sen, minkä oikeasti pystymme hoitamaan, Hovi alleviivaa.

– Meihin on alettu uskoa ja meidän tekemistämme kohtaan on syntynyt luottamus. Sana kiirii, kun pelaajat puhuvat keskenään ja samoin tekevät yhteistyökumppanit sekä muut sidosryhmät, Hovi kiittelee.

Koronapandemian aiheuttama poikkeustilanne puuttui kevättalvella peliin, eikä epidemiatilanteen vaikutuksista tulevaan vuoteen ole vielä täyttä varmuutta. Hovi lausuu kiitoksensa yhteistyökumppaneille, jotka ovat kaiken harmauden keskellä luoneet optimismia, vaikka heidän omassakin liiketoiminnassaan olisi tullut eteen haasteita.

– Yhteistyökumppanit ovat lähteneet vaikeista ajoista huolimatta hyvin mukaan. Verkostoa on rakennettu ja löydetty molempia osapuolia hyödyttäviä toimintamalleja. Kumppanit ovat saaneet erityisesti näkyvyyttä ja toiminnallisia vastikkeita.

Ei pikavoittoja, vaan menestystä vahvalla pohjalla

Haminassa on pelattu pesäpalloa käytännössä koko kansallispelimme historian ajan. Toiminnan aloitti suojeluskunta jo ennen kuin Haminan Palloilijat perustettiin erikoisseuraksi 1.6.1928. Menestystäkin on tullut. HP voitti ensimmäisen mestaruutensa 1939, jatkoi siitä 1940-50-luvuilla ja huuhtoi kultaa vielä 1974.

90-luvulta lähtien naiset ovat tulleet vahvasti toimintaan mukaan. Nykyisin Haminassa tehdään vahvaa kasvattajaseuratyötä niin poika- kuin tyttöjunioreiden osalta. Esimerkeiksi nuorten menestyksestä käyvät E-tyttöjen leirimestaruus viime vuodelta ja C-poikien SM-hopea tältä kesältä.

– Pelaajapolku on hyvällä mallilla. Miehet pelaavat Superpesiksessä, naisten puolella meillä on joukkueet sekä naisten Ykköspesiksessä että tyttöjen Superpesiksessä. Asiat voisivat huonomminkin olla, jos kymmenen vuotta taaksepäin katsoo. Ei tässä pettynyt voi olla, Hovi muistuttaa.

Työ pesäpallon parhaaksi jatkuu kaiken aikaa. Edustusjoukkueet ovat suunnannäyttäjiä ja uudet sukupolvet ammentavat oppia esikuvaurheilijoiltaan. Samalla seuraorganisaation on vastattava huutoon.

– Kokonaisuutta pitää hioa paremmaksi. Toimintaa täytyy kehittää, lisätä laatua ja tehdä asioita paremmin sekä parantaa viestintää. Uusia ihmisiä on hyvä saada mukaan, tarkastella organisaation rakennetta ja löytää oikeat ihmiset oikeille paikoille, Hovi luettelee.

– Katseet on käännetty tulevaisuuteen. Eikö joka lajilla, joka seuralla ja jokaisella organisaatiolla ole tavoite tehdä vuodesta aina edeltäjäänsä parempi? Siitä mekin lähdemme, mutta tasaisesti vauhtia kiihdyttäen. Keulimaan ei kannata lähteä, se on urheilussa valitettavan usein huomattu, Hovi päättää.

Haminan Palloilijoiden miesten superpesisjoukkue 2021

Jani Ahonen; Matias Hangasmaa; Jere Heikkilä; Henri Heikkilä; Roope Koskelainen; Ville Kotro; Juha Leskinen; Kimmo Lukkari; Joona Mäkelä; Otso Mäkelä; Nino Muuruvirta; Elias Lahti; Erik Lahti; Teemu Rouhiainen; Juha Toikka; Sasu Toikka. Juho Kaikko (pelinjohtaja); Mika Järvinen (fysiikkavalmentaja).